sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kolin huippujen kierros lasten kanssa ja ilman

Jos menet Kolin huipuille heinäkuussa, mene varhain aamulla tai myöhään illalla. Silloin et voi olla tuntematta Akka-Kolin alkukantaista voimaa ja Paha-Kolin sykettä sormiesi alla. Voi olla, ettei Ukko-Kolillakaan ole sinun lisäksesi kuin pari muuta turistia.

Jos kuitenkin menet keskellä päivää etkä ole korkeanpaikankammoinen kuten minä, kannattaa kokeilla tuolihissiä. Se maksaa hieman, mutta parkkipaikoista ei tarvitse taistella ja näköalat ovat varsinkin alas tullessa huimat.

Koli, huippujen kierros


Kyllä serpentiinitietäkin pitkin tullessa parkkipaikan sai, ja ilmainen kabiinihissi, joka vie parkkipaikalta ylös luontokeskuksen luo, on sekin kokemus lapsille. Ainakin meidän 4v olisi voinut ajella hissillä useampaankin kertaan. Tosin kun ensimmäisen kerran saavuimme tälle hissille, se oli huonoksi onneksemme rikki ja jouduimme nousemaan portaita pitkin.

Koli, kabiinihissi


Ensimmäisellä käyntikerralla Kolin huiput olivat sumun peitossa, joten tutustuimme pelkästään luontokeskukseen. Esikoisen mielestä keskuksen pyöreä muoto ja kivetty piha toivat mieleen Hämeen linnan. Ehkä arkkitehti oli jotain sellaista hakenutkin, en tiedä.

Sumuisenakin päivänä ihmisiä riitti luontokeskuksen luona, mutta itse näyttelyssä oli väljää, varmaan siksi että se oli maksullinen. Luontokeskuksissa on tullut käytyä kerran jos toisenkin viime vuosien aikana ja tämä ei ollut lasten mielestä siitä mielenkiintoisimmasta päästä. Eniten lapsiin vetosi videoesitys, jossa näytettiin erilaisia luonnonilmiöitä Kolin maisemataustaa vasten. Varsinkin ukkosen jyrinä oli mieleen. Kävimme myös katsomassa Heikki Ojamon ohjaaman "Mustarinta -Elokuva Kolista" -filmin auditoriossa. Elokuva oli upea ja juuri sen pituinen, että 4-vuotiaskin jaksoi keskittyä.

Koli, luontokeskuksen piha


Seuraavana iltana aurinko tuli esiin ja läksimme uudestaan ylös, tällä kertaa kiertämään 1.5 km pituista huippujen kierrosta. Kierroksen varrella on kaikki kolme huippua: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Luontokeskuksen pihasta nousevat portaat ylös kohti Ukko-Kolia. Helpompaa reittiä pääsee, jos lähtee kulkemaan kierrosta vastapäivään, sitä kautta polku on kuljettavissa lastenvaunuillakin Ukko-Kolin näköalatasanteelle saakka.

Mies lähti kuopuksen kanssa suoraan huippujen kierrokselle. Minä ja esikoinen kävimme ensin hakemassa Ukko-Kolin alapuolella, Eero Järnefeltin muistomerkin lähellä sijaitsevan geokätkön. Sen jälkeen lähdimme mekin kierrokselle. Kipusimme portaat ylös ja olimme ensimmäisten kallioiden päällä. Joka puolella näkyi kiipeileviä lapsia ja perässä kulkevia aikuisia. En tiedä miten mies pystyi kuopuksen vahtimisen lisäksi vielä ottamaan valokuvia. Omat hermoni olivat aivan riekaleina eikä maisemien ihailusta tullut oikein mitään. Lapset tietysti nauttivat, ja koitin olla huutelematta turhia varoituksia. Olin silti onnellinen, kun pääsimme takaisin luontokeskuksen pihaan (hmm. kukahan Kolille halusi vierailemaan...)

Koli, huippujen kierros
Kolmas kerta toden sanoi. Illalla kun lapset olivat nukahtaneet, lähdin vielä kerran Kolin päälle. Aurinko oli jo kerinnyt laskea ja pilviä kertynyt taivaalle, mutta se ei haitannut. Kävelin portaat ylös parkkipaikalta ja kiersin huippujen kierroksen vastapäivään. Ensimmäisenä tuli vastaan Akka-Koli. Ihailin sen voimakasta muotoa ja seisoin pitkään kallion päällä katselemassa ja aistimassa ympärilä huokuvaa tunnelmaa. Kun hälinä ja ihmisvirta oli poissa, paikan pyhyys pääsi esille.

Koli, huippujen kierros
Seuraavaksi kiipesin jääkauden uurtaman Paha-Kolin päälle, käsiä apuna käyttäen. Istuin kallion harjalla ja tuijottelin hämärtyvässä illassa Pieliselle. Lopulta laskettelin pyllymäkeä takaisin alas ja taivalsin kohti Ukko-Kolia. Se ei vieläkään tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin kaksi muuta huippua, ehkä siksi että siellä en saanut olla yksin.


Hissikuvaa ja yökuvaa lukuun ottamatta tämän jutun kuvat ovat mieheni ottamia.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

1-vuotislahja Retkipaikalta

Tasan vuosi sitten kesällä pyörittelin mielessäni ajatusta blogin perustamisesta. Ajatus oli kuitenkin vielä aika heiveröinen, en varmaan maininnut siitä ääneen kenellekään. Elokuun lopussa 2016 sitten rohkaistuin kirjoittamaan ensimmäisen jutun. Muutama rivi tekstiä ja kuva.

Vuoden varrella blogille on tullut lukijoita, mistä olen tietenkin ollut hirmu iloinen. Kiitos kaikille teille, jotka olette löytäneet tänne ja jääneet lukemaan.

Moni varmaan jo huomasikin, että Muurahaisten poluilla sai kunnian päästä Retkipaikan esittelyyn heinäkuun 2017 retkeilyblogina. Juttu löytyy täältä. Retkipaikka on minulle suuri inspiraation lähde ja uskomattoman hieno sivusto. Kaikin tavoin. Oli hienoa saada oma kirjoitus julkaistuksi siellä ja vähintään yhtä hienoa päästä kuukauden retkeilyblogiksi. Kiitos Retkipaikalle.



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakassa

Tulevan syksyn Jurmon reissua odotellessa katselin vanhoja valokuvia ja tunnelmoin muutaman vuoden takaista matkaa Bengtskärin majakalle, Turun saaristoon. Lapset olivat tuolloin 1- ja 5-vuotiaita. Bengtskär teki 5-vuotiaaseenkin niin ison vaikutuksen, että seuraavana jouluna mummu sai leipoa piparkakkutalon sijaan piparkakkumajakan ja nimenomaan Bengtskärin majakan. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, poika muistelee saarta ja oppaan kertomuksia majakan historiasta.

Bengtskärin majakka

Bengtskäriin pääsee vuorolaivoilla Kasnäsistä, Hangosta ja Turusta. Me valitsimme Kasnäsista Rosalan kautta kulkevan reitin. Matkan hintaan sisältyi menomatkalla lounas Rosalassa ja tutustuminen viikinkikeskukseen. Ajoimme Kemiönsaarelle jo edellisenä päivänä ja yövyimme Taalintehtaan leirintäalueella vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Kasnäsista. Muita yöpyjiä paikalla ei kesäkuun arkipäivänä ollut.

Matka Rosalaan kesti puoli tuntia ja Rosalasta Bengtskäriin kolme varttia. 5-vuotiaalle riitti veneen peräaaltojen katselu ja taaperokin jaksoi ihmetellä uutta paikkaa, ihmisiä ja maisemia. Paluumatkan 1-vuotias nukkui tyytyväisenä kantorepussa, joten venematkat sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka etukäteen olikin epäilyttänyt matka pienehkössä laivassa liikkuvaisen ja kiipeilevän lapsen kanssa.

Bengtskär


Bengtskär ei ole kovin iso, mutta siellä riittää lapsille kallionkoloja ja lammikoita tutkittaviksi ja kiviä kiipeltäviksi. Majakan sisällä on museo, kappeli, entisöity majakanvartijan asunto, kahvila sekä muutama hotellihuone. Majakan huipulta aukeavat näkymät kauas merelle ja toisaalta myös itse luodolle. Meri näyttäytyy ylhäältä katsoen aivan erilaisena kuin rannalla seisten.




Saarella oli paljon päiväristeilyllä olevia tai omalla veneellä liikkuvia. Tämän kesän majoituskalenterikin näyttää aika täydeltä, mutta jostain syystä me olimme tuolloin kolme vuotta sitten juhannuksen jälkeisellä viikolla saaren ainoat yöpyjät henkilökuntaa lukuun ottamatta. Kun päiväkävijät olivat lähteneet, alkoivat parhaat hetken saarella. Söimme hyvin, kuljimme ulkona ja saunoimme vanhassa tunnelmallisessa saunassa.

Bengtskärin saunaJos vain suinkin mahdollista, niin kannattaa jäädä Bengtskäriin yöksi. Niinä illan ja aamupäivän tunteina jolloin olimme saarella melkein yksin, imin itseeni meren tuoksua ja paikan tunnelmaa. Salaa toivoin, että nousisi myrksy joka estäisi risteilylaivojen kulun ja pakottaisi meidät jäämään saareen useammaksi päiväksi.


Suurin osa tämän postauksen kuvista on mieheni ottamia. Itse juoksin taaperon perässä ja auringonlaskun aikaan olin jo unessa.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Peikonkierros Alajärven Pyhävuorella

Pari tuntia aikaa Vimpelissä, jotain tekemistä pitäisi keksiä itselle ja 4-vuotiaalle. Poikaa harmitti kovasti ettei päässyt isoveljen kanssa katsomaan pesäpalloa. Olin kuitenkin sitä mieltä, että aamupäivän autossa istunut lapsi ei jaksaisi kovin montaa minuuttia katsomossa olla paikallaan. Kylmät nakit, dominokeksit ja muumilimsa tekivät onneksi tehtävänsä ja mieli oli parempi kun astuimme ulos autosta Pyhävuoren laella.

Pyhävuori, Alajärvi


Pyhävuori nousee 148 metrin korkeuteen Lappajärven kaakkoispuolella. Lappajärvi on Suomen suurin meteoriittikraateri ja Pyhävuori on osa sen reunavallia. Pyhävuori sijaitsee Alajärven kunnan alueella. Kunnan sivuilta löytyy kartta parkkipaikan sijainnista ja lista alueella kulkevista reiteistä.

Opastus tieltä 7421 Pyhävuorelle on jokseenkin huomaamaton. Kapean metsäautotien päässä odottaa kuitenkin pieni parkkipaikka ja hyvin merkityt polut. Alueella on tulenteko kielletty, mistä muistutetaan useamman kyltin voimin.

Pyhävuori, Alajärvi


Kilometrin pituinen Peikonkierros kannattaa ehdottomasti kiertää vastapäivään, kuten kyltti ohjaa. Näin parhaat palat jäävät reitin loppuun. Me kuitenkin painelimme suoraan mäen päälle, entisen palovartijan tornin viereen ja läksimme sitten vasta polulle. Palovartijan torni on yhä pystyssä, mutta on huonokuntoinen ja ensimmäisen osan portaat onkin poistettu kiipeämisen estämiseksi.

Tornin läheltä lähdimme kulkemaan mäkeä alaspäin upeassa lohkareikossa. Lohkareiden väliin oli rakennettu useita portaita kulkua helpottamaan. Vilkkaan 4-vuotiaan kanssa sai kuitenkin oikeasti olla tarkkana, sen verran isoja pudotuksia lohkareiden väleissä oli ("äiti, miksei tuosta voi hypätä?")

Pyhävuori, Alajärvi


Rinteestä löytyi kivistä ladottu asumus, jossa erakko Jaakko Reipakka on pitänyt majaansa sata vuotta sitten. Kivimajaa olisi ollut mielenkiintoista tutkia, mutta ärhäkkä kimalainen ajoi meidät jatkamaan matkaa.
Jaakko Reipakan asumus, Pyhävuori, AlajärviPyhävuori, Alajärvi

Loppukierros kulki tasaisemmilla kalliolla, joilla myös muurahaiset viihtyivät. Ne myös puolustivat reviiriään aika kipakasti, sandaalit jalassa ei paljon taukoja tehnyt mieli pitää. Paremmilla varusteilla ja paremmalla ajalla alueella olisi viihtynyt pidempäänkin.

Pyhävuori, Alajärvi



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lauhanvuorella Kivijadalta kohti Spitaalijärveä

Alkukesän piipahdus Lauhanvuoren näkötornissa herätti uteliaisuuden pientä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa kansallispuistoa kohtaan. Varsinkin Kivijadaksi kutsuttu suuri muinaiskivirannikko kiinnosti. Jääkauden jälkeisiä muinaisrantoja on Espoossakin useita, mutta ei yhtään niin isoa kuin Lauhanvuorella. Niinpä kesäloman koittaessa palasimme alueelle uudestaan.

Kivijata, Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuoren kansallispuistossa on kolme lapsiperheellekin sopivan pituista rengasreittiä, joista kaksi on aivan uusia, tänä vuonna avattuja. Tahtoo retkelle -blogia lueskeltuani valitsin meille kuitenkin Kivijadalta Spitaalijärvelle kulkevan, noin 4.5 kilometrin pituisen polun. Toinen uusista rengasreiteistä, Pirunkierros, olisi myös lähtenyt Kivijadalta ja kiertänyt sen ympäristössä. Uusi reitti oli merkitty punaisin nauhoin, ja näytti vielä kovin vähän kuljetulta (kuva alla).

Pirunkierros, Lauhanvuori, Isojoki

Ajoimme siis ensin ihailemaan Kivijataa. Kuopus tosin nukahti autoon kymmenen minuuttia ennen perillepääsyä, joten häneltä jäi tämä hienous tällä kertaa tutkimatta. Lisäksi kuopuksen sukat, jotka olin pakannut mukaan, olivat takakontissa kastuneet juomapullosta valuneesta vedestä. Ei siis mennyt ihan putkeen retken aloitus. Kuopuksen nukkuessa mies kävi ensin kävelemässä Kivijadan ympäristössä. Itse kivikossahan ei lumettomaan aikaan saa kulkea kuin sen poikki rakennettua puista kulkuväylää myöten.

Tämän jälkeen minä lähdin esikoisen kanssa kulkemaan Spitaalijärveä päin. Mies taas ajoi kuopuksen kanssa Spitaalijärven parkkipaikalle, josta he lähtivät lapsen herättyä kävelemään meitä vastaan. Näin mieskin näki reitin parhaat palat, eli Kivijadan, luomat eli purot sekä yhdessä puroista olevan lähteen. Näin vältyttiin myös osittain viime aikoina tutuksi tulleesta "kuka saa kulkea ensimmäisenä" -taistelusta.

Lauhanvuori, Isojoki

Kivijadan jälkeen polku kulki tasaisena ja suorana mäntykankaalla. Polun ympäristössä näkyi jonkun verran reitin kunnostuksen aiheuttamia jälkiä. Oma mieli oli vielä aika rauhaton. Kävi jopa mielessä, että eipä tämä nyt niin kummoiselta paikalta vaikuta, olisi ehkä vaan pitänyt jäädä mökille mököttämään. Esikoinen jutteli kuitenkin iloisesti tietämättömänä äidin mietteistä ja matka taittui helposti. Mäntykankaan jälkeen maasto muuttui suoksi ja ensimmäisen kämmekän nähtyäni suustani pääsi jo ihastuksen huokaus.

Lauhanvuori, Isojoki

Yhtäkkiä ympärillämme oli upea vehreys, olimme saapuneet purojen vierellä kulkevalle osuudelle. Aurinkokin oli tullut esiin ja sai kaikki vihreän sävyt hehkumaan. Jonkin aikaa puronvartta kuljettuamme toinen puoli seurueestamme juoksikin jo meitä vastaan. Söimme yhdessä eväitä ja jatkoimme kohti Spitaalijärveä kauniissa suo- ja puromaastossa.

Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuori, Isojoki





Viimeisellä pätkällä esikoisen jalka lipesi pitkospuulta ja lenkkari oli suossa. Poika oli kuulemma miettinyt, että kumpparit olisivat paremmat retkikengät, mutta kun äiti oli käskenyt laittamaan lenkkarit… itselläni oli tietysti kalvokengät jalassa. Märällä kengällä ei mitenkään voi kävellä, joten sorastetut pätkät menivät sitten äidin reppuselässä. Tästä johtuen myös itse Spitaalijärvi jäi näkemättä, kaarsimme lyhintä reittiä parkkipaikalle. Onneksi varsinainen nousu Lauhanvuoren päälle alkaa vasta Spitaalijärven jälkeen. Hengästyneenä autolle päästyä kuitenkin tajusin, että metsäpolulla mieli oli jälleen kerran rauhoittunut täysin.

Lauhanvuori, Isojoki

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäloma alkoi Lonnan saunasta

Perjantai-iltapäivällä istuin ystävän kanssa laivassa, kauppatorilta ostettu mansikkarasia sylissä. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi ympärillä. Kesän viimeinen työpäivä oli takana, loma edessä. Ei tuntunut oikein miltään. Ei perjantailta, ei arkipäivältä, ei lomalta. Repussa oli pyyhe ja uikkarit, suuntana pieni Lonnan saari Helsingin edustalla, Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. 

Lonna, Helsinki


Lonna, vanha miinanraivaussaari avattiin yleisölle jo muutama vuosi sitten, mutta tänä kesänä sinne tuli itseäni kiinnostava palvelu eli yleinen sauna. Saunan lisäksi saarelta löytyy vohvelikahvila, ravintola sekä vuokrattavat juhlatilat. JT-linesin alus kuljettaa saarelle Kauppatorilta vajaassa kymmenessä minuutissa. Saarelta löytyy myös vierasvenelaituri omalla veneellä kulkeville.

Lonna, Helsinki




Olin varannut saunan kello neljäksi. Saunaan voi mennä myös ilman etukäteisvarausta, mutta sinne otetaan kerralla vain rajattu määrä saunojia, joten varaamalla säästyy mahdolliselta pettymykseltä. Vohvelibaarin tiskiltä saimme kauniit saunakorit, joista löytyi laudeliina ja muki. Sen jälkeen opas johdatti meidät uutuuttaan tuoksuvalle saunarakennukselle. Vohvelibaarista olisi voinut myös ostaa juomia mukaan saunalle, muttta tällä kertaa tyydyimme raikkaaseen veteen.

Lonna, Helsinki

Lonna, Helsinki
Pukuhuonetilat olivat hieman ahtaat, lisää tiloja on ilmeisesti luvassa seuraavalle kesäkaudelle. Itse saunaan astuessa suusta pääsi ihastuksen huokaus, niin kaunista siellä oli. Saunassa oli mukava tasainen lämpö joka paikassa ja kiukaasta lähti hyvät löylyt. Pesutilat olivat lattiatasossa, lauteiden alla. Lauteet sijaitsivat parvella ja lauteilta avautui näköala merelle. Ikkunan editse lipuivat isot risteilylaivat.

Lonna, Helsinki



Suurten laivojen aiheuttamien aaltojen takia saunalla ei ole laituria eikä hiekkarantaa. Uimaan kyllä pääsee, mutta uintitossut ovat ehdottoman suositeltavat. Ilman niitä pohjan isojen pyöreiden kivien päällä kahlaaminen olisi varmasti ollut aika ikävää.

Lonna, Helsinki

Saunomisen jälkeen nautimme vohvelibaarin antimista. Itse baarissa oli aika rasvainen tuoksu, mutta yläkerran ravintolan edesssä oli ulkopöytiä, jotka olivat myös vohvelibaarin käytössä. Paikka oli nytkin kaunis, mutta voin vain kuvitella miten tunnelmallista täällä on pimeänä, mutta lämpimänä elokuisena iltana.

Jaoimme puoliksi lohi- ja raparperivohvelin, näin kummankaan ei tarvinnut päättää haluaako suolaista vai makeaa. Ehdottomasti hyvä valinta. Lohivohveli oli hyvä, mutta raparperihillo oli suussasulavaa. Vohveleihin täydellisesti sopiva valkoviini kruunasi aterian. Alkoi jo olla lomafiilis.

Lonna, Helsinki





Blogger Widget