lauantai 27. toukokuuta 2017

Perhepyöräily on nastaa

Espoon latu järjesti perhepyöräilyn Espoon rantaraittia pitkin Soukasta Matinkylään. Perillä Matinkylässä oli tarkoitus päästä katselemaan ja kokeilemaan erilaisia perhepyöräilyvälineitä sekä kuulemaan kokemuksia niistä. Lisäksi laatikkopyörien maahantuoja ja myyjä tavarapyörä-asiantuntija oli paikalla kahden pyörän kanssa.

Espoon ladun perhepyöräily, Tavarapyörä-asiantuntija


Olin suunnitellut meneväni tapahtumaan kuopuksen kanssa, mutta kuopus pääsikin enon kanssa viikonlopuksi mökille, joten lähdin matkaan tyhjän peräkärryn kera. Mukava pyöräilylenkki näinkin, ajattelin. Koleana toukokuisena lauantaina perhepyöräilyn osallistujajoukko oli aika pieni, mutta poljimme kuitenkin yhdessä rantaraittia pitkin Nokkalan venesatamaan, Nokkalan majakan viereen.

Meillä on ollut lastenkuljetusperäkärry seitsemän vuotta, ostimme sen kun esikoinen täytti vuoden. Ensimmäisenä vuonna kärry oli päivittäisessä käytössä, myös talvella. 2-vuotislahjaksi esikoinen sai potkupyörän. Oman pyörän, uudelle asuinalueelle muuton ja töihinpaluuni myötä peräkärryn käyttö väheni, mutta silti se on mielestäni edelleen paras lastentarvikehankinta jonka olemme tehneet.

lastenkuljetusperäkärry


Peräkärry tuntui aikoinaan tosi kalliilta ostokselta, vaikka näin jälkikäteen onkin helppo sanoa, että se on ollut joka sentin arvoinen. Siihen mennessä olin hankkinut melkein kaikki lastentarvikkeet ja suurimman osan lastenvaatteista käytettyinä ja yhtäkkiä pistinkin monta sataa euroa yhteen tavaraan, joka ei ollut edes ns. pakollinen hankinta kuten turvakaukalo tai lastenvaunut.

Nyt pääsin kokeilemaan vielä kalliimpaa välinettä eli sähköavusteista laatikkopyörää. Olin aivan myyty. Joku sanoi, että kyseessä on hyvän mielen pyörä ja sellainen se ehdottomasti oli. Fiilis, joka sillä kruisaillessa tuli, oli kupliva ilo. Jos meidän pojat olisivat vähän pienempiä, niin olisin varmaan jo tehnyt tilauksen, hinnasta viis.

Laatikkopyörän kyytiin voisi laittaa isommatkin lapset, mutta kahdeksanvuotias esikoinen ajaa jo niin hyvin itse, että hänelle en enää halua antaa sitä vaihtoehtoa, että minä toimisin moottorina. Neljävuotias kuopuskin polkee juuri nyt tosi mielellään itse. "Äiti, minä jaksan kyllä, ajan tosi lujaa, kyllä me ehditään", kuuluu aina kun pitäisi mennä peräkärryn kyytiin. Ihana katsoa sitä sinnikkyyttä, millä toinen pienellä vaihteettomalla pyörällänsä sotkee menemään. Kovaa tuo meneekin, sen takia ei varmaan yhtään pyöräilykuvaa arkistoista löytynyt. Yksi potkupyöräretkikuva sentään.



Ps. Tämä ei ole ollut yhteistyöpostaus. (Sähköavusteisella) laatikkopyörällä oli vaan oikeasti mielettömän kiva ajaa. Minulla on viime aikoina ollut pyöräilyn ilo vähän kadoksissa, mutta tuo pieni kokeilu toi sen ainakin hetkeksi takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget