tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vuoden 2017 suunnistustavoite: mittakaava

Olen aina ollut aika suurpiirteinen suunnistaja. Jos olen menossa johonkin vieraaseen paikkaan, katson etukäteen kartasta teiden suunnat sekä muutaman ison risteyksen tai muun maamerkin, joiden perusteella osaan perille. En oikeastaan koskaan käytä navigaattoria. En aina välttämättä päädy määränpäähän kaikkein suorinta reittiä, mutta yleensä olen ajoissa ja oikeassa paikassa.

Lapsena parhaat omat retket olivat sellaisia, että vähän "eksyin". Toisin sanoen kävelin niin pitkälle kotoa, etten enää tarkkaan tiennyt missä olin ja kuitenkin sitten lopulta osasin takaisin kotiin. Näistä ei tietenkään vanhemmille kerrottu.

Aikuisena retkeillessä on joskus pakko olla täsmälleen kartalla ja tarkalleen oikeassa suunnassa. Viime vuosina en kuitenkaan ole ollut sellaisissa paikoissa tai olosuhteissa, joissa olisi pitänyt tietää oma paikkansa täsmällisesti. Yleensä metsässä kävellessä riittää, että tietää olinpaikkansa suurin piirtein, pääsee tavoittelemaansa paikkaan ja sieltä pois. Niinpä suunnistustaitonikaan eivät ole retkeilyn lomassa kauheasti harjaantuneet.

Neljä vuotta sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntorasteille. Jäin ensimmäisestä kerrasta koukkuun, vaikka paikka, jossa suunnistin oli soinen ryteikkö eikä kartanlukutaitoni ollut ihan sillä tasolla kuin olin kuvitellut. Lenkkarit mutaisina ja hymy huulilla pääsin kuitenkin maaliin ja sen jälkeen olen yrittänyt kerran viikossa ehtiä suunnistamaan.

Kehitystä on kolmen kesän aikana tapahtunut, viime kesänä juoksin ensimmäistä kertaa A-radan, siis sen vaikeimman ja löysin kaikki rastit sekä ehdin vielä maaliinkin. Juuri ja juuri. Yksi asia minulta on kuitenkin jäänyt minulta täysin sisäistämättä, nimittäin kartan mittakaava. Siksipä päätinkin ottaa tämän kesän tavoitteeksi mittakaavan ja käyrävälien hallinnan.

Tähän mennessä rastivälit ovat olleet mielessäni joko lyhyitä tai pitkiä. Ei sen tarkempaa. Käyrät ovat näyttäneet olenko menossa mäkeä ylös- vai alaspäin. Ei muuta. Ensimmäiset rastivälit kuluvat etäisyyksiä hahmottaessa. Yleensä joskus reitin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen aivoni mukautuvat kartan rytmiin ja huomaan etäisyyden perusteella, jos juoksen rastin ohi.

Ajattelin päästä hieman tarkempaan näkemykseen kahdella yksinkertaisella ajatuksella:

1) Tarkistan kartan mittakaavan ja käyrävälien pituuden jo ennen lähtöleimausta enkä vasta maaliin saavuttua.

2) Ymmärrän, että kompassin sivussa oleva viivotin ei ole koriste vaan sitä voi käyttää välimatkojen mittaamiseen.


Käytkö sinäkin kuntorasteilla? Onkohan tuohon mittakaavan hahmottamiseen mitään niksejä vai tekeekö vain harjoitus mestarin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget