sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Muonion Särkitunturi – helppo päiväretkikohde lapsiperheelle

Muonion Särkitunturi on tunnettu huipulta avautuvista upeista maisemista. Horisontissa siintää Pallas ja sen ympärillä olevat tunturit. Kirkkaalla säällä voi nähdä myös Ylläksen ja jopa Levin. Huipulle johtaa leveä, noin 3 km pituinen polku, ja nousu on suhteellisen loiva. Tulipaikat ovat sekä reitin puolessa välissä että huipulla. Pari vuotta sitten kävimme kesällä Särkitunturin päällä 2- ja 6 -vuotiaiden lasten kanssa. Tänä talvena teimme pienen kävelyretken puolenvälin tulipaikalle. Vaikka varsinaista lumikenkäily- tai talvikävelyreittiä tuolla ei ole, niin kesäreitti oli maaliskuussa tallattu sen verran kovaksi, että sitä pystyi kävelemään ilman lumikenkiäkin. Talvella huipun kautta menee myös hiihtolatu, joka on ainakin tunturin alaosassa linjattu eri kautta kuin kesäreitti.

Särkitunturi, Muonio
Kesäretkellä meillä oli pienemmälle mukana kantorinkka. Osan menomatkasta lapsi käveli itse ja voi olla, että hän olisi jaksanut koko matkankin, jos rinkkaa ei olisi ollut matkassa. Polku oli puolimatkan kodalle saakka oikeastaan soratie, todella helppo kävellä. Ihan loppuosa ennen huippua oli vähän kivikkoisempi, mutta ei vaikea sekään.

Muonio, SärkitunturiHuipulla silmä lepäsi, ei ainoastaan kauempana näkyvissä järvissä, metsissä ja tuntureissa, vaan myös lähiympäristössä. Ylhäällä oli hienoja, auringossa kimmeltäviä lampia ja karua kivikkoa. Tulipaikka oli kuitenkin sen verran avoin ja tuulinen, että keskityimme huipulla vain ihailemaan maisemia ja palasimme ruoanlaittoon alempana olevalle Särkivaaran kodalle. Paluumatka sinne taittui kevyesti alamäkeen juosten.



Nyt kun vietimme talvilomaa Muoniossa, niin päätimme lähteä katsomaan millaiselta Särkitunturi näyttää talvella. Arvelin, että pääsisimme kulkemaan ilman lumikenkiä, varmaa tietoa minulla ei ollut. Pakkasimme eväät reppuhin, otimme pulkan mukaan ja lähdimme matkaan ilman mitään muita tavoitteita kuin pieni ulkoilu. Mukana olivat minä, 4v kuopus ja mummu. Kello oli jo neljä kun kaarsimme parkkipaikalle. Kesällä parkkipaikkoja on kaksi, Rovaniementien molemmin puolin. Näin talvella vain tien järvenpuoleinen parkkipaikka oli aurattu.
 
Poika oli nukahtanut autoon ja niinpä kävin ensin tiedustelemassa kannattaako pientä herättää. Löysin hyvin tallatun reitin pään ja lähdimme kiipeämään. Lapsi sai virkistyä pulkan kyydissä ja minä sain hyvää kuntoilua. Välillä tekee hyvää hengästyä kunnolla. Koko matkaa en kyllä jaksanut pulkkaa kiskoa, onneksi ei tarvinnutkaan. Tunnin kuluttua saavutimme puolimatkan kodan ja ryhdyimme sytyttelemään makkaratulia. Jostain syystä olin kuvitellut, että täällä tulipaikkojen puut olisivat kuivempia kuin Nuuksiossa, mutta väärässä olin. Ihan yhtä litimärkiä klapeja kasassa oli. Onneksi olin älynnyt napata mökiltä pari kuivaa puuta mukaan. 
Muonio, Särkitunturi, Särkivaaran kotaMuonio, Särkitunturi, Särkivaaran kota

Paistoimme makkarat ja sitten kello olikin jo sen verran paljon, että lähdimme takaisin parkkipaikalle. Tällä kertaa siis jäivät huipun maisemat näkemättä. Sääkin oli tosin sen verran harmaa ettei kovin kauas olisi näkynyt. Nautimme sen sijaan ihan parhaasta pulkkamäestä, kun viiletimme alaspäin pitkin lumikenkäpolkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget