perjantai 31. maaliskuuta 2017

Keimiöniemen kalapirtit

Olimme olleet Muoniossa aiemminkin, mutta jostain syystä Keimiöniemen kalapirtit olivat vielä jääneet näkemättä. Jerisjärven rannalla rivissa olevat kalapirtit ja -aitat sekä kalojen kuivaustelineet muodostavat hienon kokonaisuuden. Vanhimmat kalapirteistä ovat 1700-luvulta, osa on uudempia. Kalapirtit ovat edelleen käytössä, eikä niihin siksi pääse sisälle, mutta ulkoapäin niitä voi ja kannattaa käydä ihailemassa.




Tällä kertaa olimme vuokranneet mökin Keimiöniemestä, joten Kalapirteillä oli helppo piipahtaa hiihtäen. Autollakin pirtteihin olisi voinut tulla tutustumaan. Auratulle parkkipaikalle oli opastus Jerisjärventieltä. Parkkipaikalta johti hyvin tallautunut polku kalapirteille. Karttalinkki kalapirteille.


Lähdimme äitini kanssa hiihtämään heti aamusta mökin pihasta kohti kalapirttejä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, hanki kimalsi eikä tuulenvirettäkään tuntunut. Hiihdimme järven rantaa kulkevaa latua noin kilometrin verran täydellisessä talvisäässä, vasta ajetulla ladulla. Saavuimme mökkien kohdalle hujauksessa, oikeastaan aivan liian nopeasti. Auringonvalo siivilöityi puiden välistä mökkien pihaan kun käännyimme pois ladulta ihailemaan pirttien rivistöä.





Kuljimme kalapirttien editse, pysähtyen aina välillä tarkastelemaan kauniita yksityiskohtia ja miettimään minkälaista täällä on ollut kalastaa silloin kun ensimmäiset rakennukset on pystytetty. Paikallahan on ollut kalapirttejä jo 1500-luvulla eli paljon ennen näitä nykyisiä rakennuksia. 
Aikamme Kalapirttejä ihailtuamme lähdimme takaisin mökille. Hanki kantoi metsässäkin niin, että siellä pääsi latusuksilla etenemään. Niinpä oikaisimme puiden lomitse takaisin Keimiöniemen toiselle puolelle.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget