lauantai 18. helmikuuta 2017

Hanikan luontopolkua tutkimassa

Kauniina tammikuisena aamuna kaksi äitiä ja kaksi pientä poikaa suuntasi Hanikan luontopolun maastoon. Noin viiden kilometrin pituinen luontopolku Espoon Soukassa pitää sisällään niin kallioita, metsää, pitkospuita kuin merenrantaakin. Viime itsenäisyyspäivänä kävimme täällä etsimässä rannan läheisyydessä olleita geokätköjä. Tällä kertaa lähdimme liikkeelle luontopolun itäpuolelta, Alakartanontien urheilukentän vierestä.

Kävelimme polkua myötäpäivään aamuauringon säteiden siivilöityessä puiden oksien läpi. Lapset löysivät heti paljon tutkittavaa ja askel kulki kevyesti ylämäkeenkin.

Hanikan luontopolku

Pian poikkesimme varsinaiselta luontopolulta pois ja pojat kiipesivät kilvan kallioita pitkin ylöspäin, etsien kaikkein korkeinta kohtaa. Kallion päällä leikittiin piilosta, syötiin eväitä ja laskettiin mäkeä. Aikuisilla oli aikaa jutella ja katsella maisemia. Puiden takana pilkotti meri ja sen takana voimaloiden piiput, kaupunkimetsässä kun oltiin.

Hanikan luontopolku



Hanikan luontopolkuHanikan luontopolku

Pienellä alueella riitti niin paljon tekemistä, että lopulta emme jatkaneet luontopolkua ollenkaan eteenpäin, vaan palasimme samoja jälkiä pitkin lähtöpaikkaan. Koko aamupäivä oli kulunut ihan hujauksessa, eikä mikään ihme. Eihän tätä paljon parempaa leikkipuistoa voisi nelivuotiaille keksiä.

Hanikan luontopolku

2 kommenttia:

  1. Huiii.. Jäiset jyrkät alamäet suksien päällä! Vastako sitä laskemista jännittää kun tajuaa että huonosti käy jos tässä kellahtaa. Hyvin siis sait mielen pidettyä kovana eikä kaatuilua tapahtunut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taisi olla kommentti tuohon hiihtoretkeen :) Nojoo, kyllä mua jännitti aika paljon, osan mäistä tosiaan kävelin ja osan laskin kyykyssä tai ihan suoraan pyllymäkeä. Ei ollut pahemmin muita hiihtäjiä tuolla arkipäivänä, niin että tyylillä ei ollut väliä :) Ja kaaduin kerran, mutta se oli tosi loivassa mäessä eikä sattunut.

      Poista

Blogger Widget