lauantai 21. tammikuuta 2017

Suklaataikinaa lumisessa Luukissa

Kaunista luontoa, tulipaikkoja, lämmittelymahdollisuus sisätiloissa ja vessat. Luukin ulkoilualue Pohjois-Espoossa on oiva paikka retkeilyyn, kun seurueesta löytyy sekä enemmän että vähemmän ulkoilmaihmisiä. Luukki sijaitsee ihan Vihdintien varressa ja on suhteellisen hyvin saavutettavissa myös julkisilla, bussilla pääsee sunnuntaisin(kin) tunnin välein suoraan Helsingin keskustasta.

Luukissa on useita merkittyjä reittejä, me kiersimme niistä pisimmän, 8.6 km lenkin. Osa reiteistä on ilmeisesti talvella latuina, mutta nyt lunta oli sen verran vähän että hiihtäminen onnistui vain golf-kentällä, missä muutama ihminen suksilla näkyikin. Metsässä ei siis kuitenkaan tarvinnut varoa, että olisi sotkenut latuja.

Lähdimme kiertämään valitsemaamme reittiä Luukin kartanon pihasta vastapäivään. Reitti kulki kauniin metsäisessä maisemassa, sivuten useampaakin lampea. Vähän puolenvälin jälkeen koukkasimme pienen piston Halkolammenojan nuotiopaikalle. Jälleen kerran puuvarasto ammotti tyhjyyttään, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varautunut omilla puilla. Kaivoimme repuista eväät ja samalla rupesin valmistamaan meille jälkiruokaa, Hellureijaa-blogista bongaamiani suklaamuffinsseja appelsiinien sisällä. Alunperin ohje on ilmeisesti Retki-lehdestä.

nuotioappelsiinit, nuotioruokaa, appelsiinisuklaamuffinssit, nuotiomuffinssit, appelsiinimuffinssit, appelsiinmuffinit, nuotiomuffinit


Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tehdään kotona (suklaa)muffinssitaikina joko itse tai kaupan valmissekoituksesta ja pakataan se esim. muovipussiin. Appelsiineista leikataan yläosa irti ja syödään sisus pois. Taikinalla täytetään appelsiinit puolilleen, kiinnitetään tikuilla yläosa takaisin kanneksi ja laitetaan viritykset sellaisenaan nuotioon paistumaan. Tähän saakka sujui hyvin, mutta paistaminen ei mennyt näin ensimmäisellä kerralla ihan putkeen, taikinan kypsymiseen olisi selvästi tarvinnut enemmän lämpöä. Onneksi suklaataikina on hyvää raakanakin, joten tarjoilin sitten nämä herkut pinnalta kypsinä yhden retkeläisen varpaita jo paleltaessa. Lopputuloksen ulkonäkökään ei ollut erityisen houkutteleva ja lisäksi onnistuin kuopaisemaan appelsiinin valkoista osaa viimeiseen lusikalliseen saaden suuhun karvaan jälkimaun, mutta ideana tämä on niin hauska että kokeilen kyllä uudestaankin.

Retken jälkeen oli tarkoitus käydä Luukin kartanon kahvilassa, joka näin talviaikaan on auki viikonloppuisin klo 10-15. Harmiksemme luulimme kahvilan olevan auki neljään saakka ja koputtelimme sen ovea hieman kolmen jälkeen, joten kahvilan tarjoomukset jäivät tällä kertaa maistamatta. Sen sijaan poikkesimme läheiselle Lahnuksen Shellille, josta sai maistuvia voileipiä ja paikan päällä tehtyä smoothieta. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä takaisin pääkaupunkiin.

Luukki, ulkoilureitit, ladut




2 kommenttia:

  1. Usein talvella suosituimpienkin tulistelupaikkojen puuvarastot ovat tyhjillään, ja keväällä ne sitten taas täytetään. Johtuneekohan tämä siitä (virheellisestä) luulosta, ettei tulistelupaikkoja käytetä talvella kovin paljon, vaiko puiden toimittamisen vaikeutumisesta talvikelien myötä, vai jostain ihan muusta? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa on tosiaan järkevää varautua omilla klapeilla. :)

    Suklaamuffinssiappelsiini-idea kuulostaa kyllä herkulta! (Harmi, että olen allerginen appelsiinille.) Ehkä kunnollinen kypsyminen vaatisi pitkän paistoajan hiilloksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja oikeastaan mua harmittaa enemmän se, että puut on monissa paikoissa ihan litimärkiä kuin se ettei niitä olisi ollenkaan.

      Luulen, että muffinsseille olisi pitänyt olla vaan isompi hiillos tai sitten tosiaan vielä pidempi paistoaika, mihin mun kärsivällisyys ei ehkä olisi riittänyt. Tuossa blogissa, josta ohjeen bongasin, sanottiin että sopivalla hiilloksella valmistuvat kymmenessä minuutissa. Nyt pidettiin ainakin puoli tuntia eikä sittenkään olleet kypsiä.

      Poista

Blogger Widget