keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Meidän ensimmäinen partioretkemme

Kerroin jokin aika sitten esikoiselle, että lähdemme partion jouluretkelle ja että siellä nukutaan sisällä leirikeskuksessa. Poika katsoi minua kuin mielenvikaista. Mikä se sellainen yöretki muka on, jossa EI nukuta teltassa. Hyvä minä! Olen selvästi onnistunut opettamaan lapselle, että teltassa nukkuminen on kivaa ja luontevaa. Tai ainakin itsestäänselvyys.

Viime viikonloppuna päästiin siis tutustumaan partiotoiminnan osaan, joka on itselle täysin vierasta. Tai tietysti lapsuudessa olen ollut muiden tahojen kesäleireillä eri leirikeskuksissa ja muistelen, että aika monelta sellaiselta minut on jouduttu hakemaan kesken pois. Jostain syystä leireille kuitenkin aina halusin ja vähän isompana sitten ymmärsin, että niillä jaksamistani helpottaa huimasti oman ajan ottaminen. Niinpä lähdin aina tilaisuuden tulle kävelylle yksin enkä yrittänytkään olla koko ajan sosiaalinen.
Olin kovin helpottunut, kun lapseni ei kokenut tätä ensimmäistä partioretkeään liian kuormittavaksi, vaikka etukäteen kovasti miettikin, että leirillä on varmasti paljon ihmisiä ja melua. Näinhän tietysti olikin, varsinkin ruokailutilanteet olivat hälyisiä, itsellänikin oli niissä vaikeaa. Lapsi olikin retken jälkeen todella väsynyt, mutta mieli oli kuitenkin iloinen, uskon että lähtee uudestaankin. Juuri tällaisia positiivisia kokemuksia vähän jännittävistä tilanteista, jotka kuitenkin pysyvät ylikuormitusrajan alapuolella, jokainen lapsi tarvitsee.  Meidän esikoisen kaltaisille erityisherkille lapsille ne ovat ihan huipputärkeitä.

Retkellä oli hyvä ja lämmin tunnelma, oltiin paljon ulkona ja oli paljon mukavaa tekemistä. Välillä tosin tuntui, että ohjelmaa oli jopa pikkuisen liikaa. Lapset ja aikuiset ovat kuitenkin niin erilaisia. Osa nimenomaan tarvitsee koko ajan ohjelmoitua tekemistä ja osaa taas kaipaisi välillä kunnon hengähdystaukoa. Tasapainoa on varmasti vaikea löytää.

Ensimmäinen retkipäivä huipentui iltanuotioon, jonne kuljettiin kauniisti kynttilöillä valaistua polkua pitkin. Nuotiolla laulettiin ja leikittiin leikkejä, joihin kaikkien oli helppo osallistua ilman paineita osaamisesta tai pärjäämisestä. Uskon, että tämä tunnelma olikin se, joka helpotti jaksamista.


Itselle näin aikuisena tällaiselle retkelle osallistuminen oli vähintään yhtä raskasta kuin lapsenakin. Vaikka nyt osaakin jo käsitellä tunteitaan paremmin, niin kuormaa lisää se, että on vastuussa vieraista lapsista itselle vieraassa ympäristössä. Edes yöllä ei pysty täysin rentoutumaan. Olinkin oikeastaan onnellinen, kun sunnuntaina tultiin kotiin ja vastassa ollut kuopus oli kuumeessa. Kerrankin tuo pieni ikiliikkuja halusi vain käpertyä syliin ja olla siinä paikallaan. Enempää en olisi pystynyt antamaankaan.  

2 kommenttia:

  1. Minunkin mielestäni leirit ovat aina olleet siitä rasittavia, että omaa rauhaa on liian vähän, hälyä ja järjestettyä ohjelmaa liikaa, öisinkin on joskus vaikea rentoutua, eikä untakaan saa välttämättä tarpeeksi. Kun edelliskesänä olin mukana toteuttamassa nuorten luonnonharrastusleiriä Luonto-Liitolle, pidinkin sitten huolen, että ohjelmassa on paljon väljyyttä, aikaa hengata, nauttia luonnosta yksin, valmistautua rauhassa yöpuulle jne. (vessassakäymistä unohtamatta - se vasta onkin hirveää, jos leirin ohjelma alkaa varhain aamulla, jatkuu tiiviisti läpi päivän ja päättyy vasta iltapalan jälkeen, eikä missään välissä ehdi käydä rauhassa tarpeillaan!) Monet kiittelivätkin leirin leppoisuudesta ja ylipäänsä valinnanvapaudesta ohjelmanumeroihin osallistumisen suhteen. Osa kuitenkin vähän valitteli, että iltaisin saunan jälkeen olisi voinut olla muutankin ohjelmaa kuin vain vapaaehtoista ja vapaamuotoista nuotiolla istuskelua ja iltapalan grillailua ja että erilaisia riehumisleikkejä olisi voinut olla enemmän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että leirejä järjestämään päätyy myös ihmisiä, jotka osaavat ottaa huomioon rauhoittumisen ja rentoutumisen. Voisin kuvitella, että helposti järjestäjiksi innostuvat juuri ne, jotka tarvitsevat itselleen koko ajan tekemistä ja riehumista :)

      Tuo valinnanvapaus on varmasti loistava juttu, vaikka vaatiikin ehkä järjestäjiltä enemmän.

      Poista

Blogger Widget