torstai 8. syyskuuta 2016

Omaa aikaa Luukissa

4.9.16

Lasten kanssa on ihana retkeillä, mutta ihanaa on myös kun voi kulkea omaa tahtia ja kantaa vain omat eväänsä. Ei tarvitse ratkoa riitoja siitä, kuka saa kulkea edellä tai kenelle annettiin enemmän vaahtokarkkeja tai motivoida ketään jaksamaan vielä vähän matkaa makkaranpaistopaikalle.

Yhdistetään omaa tahtia kulkemiseen vielä löytämisen ilo ja hyvä ystävä, niin retkeltä palaa kotiin paljon parempi äiti kuin sinne lähti. Tänä vuonna metsät ovat pullollaan sieniä, ei tarvitse kuin vähän poiketa polulta, niin saalista löytyy. Takapihaltamme alkavasta kaupunkimetsästäkin olisi siis varmaan saanut astian täyteen, mutta suuntasimme kuitenkin sunnuntain kunniaksi Luukkiin, Pohjois-Espooseen. Perillä parkkipaikat pullistelivat autoja, mutta metsässä sai silti olla ihan rauhassa.


Sammaleen peittämillä rinteillä pomppasi helposti silmille lampaankääpää ja suppilovahveroita. Muutama kanttarelli, mustatorvisieni, orakas ja kehnäsienikin päätyi koreihimme. Viimeksi mainittu oli minulle ihan uusi tuttavuus, täytyypä olla tarkkana, jos oppisin tunnistamaan sen itsekin. Harmillisesti kamera unohtui kotiin, joten kuvat jäivät suurelta osin ottamatta. Aivoihin olivat kuvat onneksi tallentuneet, illalla kun kävin nukkumaan, suppilovahverot vilisivät silmissä, ei huono alku unille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget