lauantai 3. syyskuuta 2016

Liesjärven kansallispuistossa

 27-28.8.2016

Suomen luonnon päivänä suuntasimme esikoisen kanssa kahdestaan Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Pikkuveljen jätimme isän kanssa kaupungin varikolle, jossa pääsee Espoo-päivän kunniaksi harjakoneen kyytiin. Ei voisi kolmevuotias paljon enempää toivoa.

Retken ensimmäinen etappi oli Loukun kahvila, joka sijaitsee kakkostien varressa, Liesjärven kansallispuiston kohdalla. Vatsat täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan itse kansallispuistoon. Liesjärveä halkovan kyynäräharjun pohjoispäästä, aivan Pirttilahden parkkipaikan vierestä löytyy vierailun arvoinen louhikko, Ilveksenluolakallio. Kallio on metsän siimeksessä, mutta sinne on helppo löytää: palataan tietä pitkin takaisinpäin noin sata metriä ja poiketaan vasemmalle metsään pientä polkua pitkin. Ainakin nyt polku oli vieläpä merkattu katkaistulla aurausmerkillä.

7-vuotias kiipeili innoissaan kalliolla lohkareelta toiselle. Kiipesimme myös Retkipaikka-blogin kirjoituksen johdattamina neliskulmaisesta aukosta avautuvaan ison luolan ensimmäiseen huoneeseen, mutta sen pidemmälle kallion sisään emme uskaltautuneet.

Ilveksenluolakallio
  

Kaksi vuotta aiemmin olimme meloneet koko perheen voimin Kyynäräharjun viertä ja tutustuneet Korteniemen perinnetilaan, joten tällä kertaa jatkoimme luolakäynnin jälkeen autolla vielä eteenpäin kansallispuiston pohjoisosaan. Jätimme auton Peukalolamminkankaan pienelle parkkipaikalle, josta on kävelymatkaa Kaksvetisen tulipaikalle vähän alle kaksi kilometriä. Patikoimme rauhallista tahtia ja poimimme matkalla puolukoita aamupuuroa varten.


Liesjärven kansallispuisto, Kaksvetinen

Kaksvetisen pieni järvi oli kaunis, mutta hyvin ruskeavetinen, matala ja pehmeäpohjainen. Ei tehnyt mieli uida tai käyttää ruoanlaittovetenä edes keitettynä.

Kaksvetinen


Kauniilta paikalta aivan rannasta löytyi siisti ja hyväkuntoinen nuotiopaikka, mutta tuulen puhaltaessa myrskylukemissa päädyimme ruoanlaittoon sisätiloihin. Ensimmäistä kertaa paistoin tuoreita maisseja nuotiolla. Kodassa ei ollut ritilää nuotion päälle, joten laitoin folioon käärityt maissit suoraan hiillokselle. Hieman arvelutti, mutta hyvin onnistuivat. Kypsymistä odotellessa tosin ehdittiin syödä makkarat ja vaahtokarkit eikä maisseille sitten enää ollut kovin paljon tilaa. Taidan kuitenkin kokeilla joskus uudestaankin.

Kaksvetisen kota, Kaksvetinen

Yön aikana tuuli tyyntyi eikä aamulla ollut kiire mihinkään. Aamu-uninen poika nukkui teltassa niin kuin lapsi vain voi ja äiti jutusteli nuotion ääressä muiden yöpyjien kanssa.

Takaisin palasimme Peukalolammin laavun kautta kulkevaa reittiä. Laavu oli siisti ja puut sekä pilkkomisvälineet kunnossa, mutta hieman häiritsi sorakenttä laavun edessä ja vessojen sijoittelu aivan näkösälle. Nautiskelimme tässä kuitenkin vielä hetken ja paistoimme lättyjä lounaaksi ennen autolle paluuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger Widget